Käsikirjoitus

Alkuun pikainen kertaus siitä, mitä viimeisen n. kolmen viikon aikana on tapahtunut:
-32 työtuntia maanalaisen taivaan vähemmän taivaallisten lasten kanssa.
-7 x 1½h tyttöjen koripallovalmennusta + yksi (1) karvas tappio vuotta nuoremmille pojille.
-Algebran tentti, jossa tavoitteena lähinnä oli saada nimi paperiin.
-Kesä(työ)n koulutusviikonloppu. (Schä opetat niitä, ja schä koulutat niitä. Schä v**** koulutat niitä!)
-(Erittäin) VAKAVA-pääsykoe. (Meni niin kuin meni, senhän näkee sitten.)
-Molempien isoäitien luona ruokailua. (Kanaruokia pääasiassa.)
-Erään suomalaisen elokuvan kuvaukset Kansallismuseossa.
-Muutamat Kannax-musavisat muuten voitoilla ja yhdellä jumbosijalla (Sekin suurimmalla pistemäärällä).
-Yhdet (1) Tshäärot tuparit.
-Euroviisut, Lätkän MM-pleijjarit, 20 NBA Playoff ottelua (alle 1 per päivä!) ja muutama elokuva (mm. Saw 3) NÄHTY.

*Huokaus*

Kysyttävää? Ai se leffa vai? No se nyt on yks leffa vaan. Siitä ehkä lisää myöhemmin. Schuunnitelma on jokatapaukschessa scheuraava: (EI schischällä jätschkiä, mammoja, ymsch.)

Tämän viikon torstaina suunnitellaan kahden Kesäpäivän koko ohjelma. Toisen pohjana on ehkä maailman paras TV-sarja, toisen pohjana on kirja, jota olen boikotoinut lähes yhtä paljon kuin Harry Potteria. Vielä en ole saanut ajatuksia ko. päiviin siirrettyä, mutta kai niistä ihan hyviä tulee. EVT. Perjantaista sunnuntaihin rakennetaan RAY:n Kesä valmiiksi, jonka jälkeen sitä pitää vielä viikko odotella. Maanantaina onkin tiedossa koko Kruulsamerin ehkä jännittävin, odotetuin ja ainakin salaperäisin päivä. Silloin selviää tuliko VAKAVA-koe otettua tarpeeksi vakavasti vai ei. Yksiä koripallotreenejä ja yksiä lakkiaisia lukuunottamatta ensi viikon kalenteri ammottaa tyhjyyttään, mutta ehkä silti päästään maanalaisen taivaan henkilökunnan jäsenenä sijaisäitiä (tai oikeammin -isää) leikkimään.

RAY:n Kesä(työ) siis alkaa ennen keskiyötä sunnuntaina kesäkuun kolmas. Kesä on kiva ja kiireinen ja täynnä ihania ihmisiä ja tietysti jotain vähemmänkin ihania (Siis, Mähän tykkään kaikista. Niin ja kaikki musta... NOT!). Ensimmäinen Kesän tauko heittää Sa(n)karimme suoraan suomalaisen elokuvan kuvauksiin...

*Pitkä hiljaisuus*






Vielä täällä? No kyllä mä kerron jotain. Mut en vielä.

Jos hyvin käy niin kuvausten jälken jatkan iltaa pizzalla ravitussa koripalloihmisten kehitystilaisuudessa, ja jos vielä paremmin käy niin kerron siellä hyviä uutisia tulevasta kaudesta. Ja jos huonosti käy niin... No kyllä kaikki varmaan tajusivat.

Torstaina palataan muutamaksi päiväksi Kesän viettoon ja lauantaina alkaa ensimmäinen kahdesta kesän Kesättömästä viikosta. On siis kesäkuun yhdeksäs ja yritän palata Helsinkiin ajoissa maanalaisen taivaalliseen curlingiin! Tarkoitus olisi siis virkistäytyä. Lomaviikko1 pitää lisäksi sisällään elokuvan kolmannen ja minulle viimeisen kuvauspäivän. Henkilökohtaisesti tehtäväni on lähinnä esittää painelevani kameran laukaisijaa ja näyttää siltä että olisin itseni samantien enkä todelliset 28 Days Later. Täytyy varmaan korjauttaa partakone siihen mennessä. Sen lisäksi syötän vitsejä entiselle Eurovision laulukilpailun juontajalle ja nauran niille niin kuin hän olisi ne itse keksinyt (Lue: nuolen Pertti Reikää). Samaan viikkoon osuu myös Koripalloihmisten oma Kesä, joka kestää neljä päivää. Jos käy hyvin/huonosti niin ehdin sinne kolmeksi päiväksi. Toisaalta voi käydä niin hyvin/huonosti, että ehdin vain yhdeksi (lue: eli en ollenkaan), sillä samalle viikolle sijoittuvat myös VAKAVA-kokeeni II-vaiheet. Eli on mahdollista että maanantain kuvauxten jälkeen matkustan tiistaina, no, vaikka Jyväskylään näyttämään, että minusta tulisi loistava luokanopettaja. Jonka jälkeen voisin keskiviikkona käydä sitten vaikka Tampereella näyttämässä, että minusta tulisi loistava lastentarhanopettaja. Ja sitten minusta tapeltaisiin ihan niin kuin aina lauantai-iltaisin baarin tanssilattialla. Ja voittajan vien kotiin. Siis sen kotiin. Tai muutan sen luo. Hmm....

Voihan myös olla, että käyn II-vaihetta vain Helsingissä tai en edes ollenkaan. Silloin saattaisin nauttia koripalloihmisten Kesästä suuremmassa määrin masentunein siemauksin. No lomaviikko1 itsessään ei siltikään valaise mitä tapahtuu sitten, kun Kruulsamer ja/eli tämä blogi loppuu. Osviittaa (ai mitä?) se silti antaa. Sunnuntaina palaan taas Kesään, tällä kertaa neljäksi (neljä) viikoksi ollen matkan varrella jonkinlainen kärsäkäs, Röllimetsän asukas, Täysinhukasssa, Salaliittoteoreettikko ja hyvällä tuurilla Kovan Onnen Kundikin. Välillä irtoan Kesältä Helsingin kuumalle kesäkadulle ja sitä kautta ehkä The Tappajatin ja The Ketkän keikoille. Kolmen peräkkäisen viikon jälkeen juhlitaan myös Kesän ½väliä.

Heinäkuun 15. yö saapuu taas painajaisineen ja aloittaa Kesän lomaviikkokaksi:n. Palkka lorahtaa myös tililleni ja täysin suunnitelmaton viikko käytetään varmaankin uuden kännykän, uusien vaatteiden ja loputtoman määrän virvokkeita (ja vähemmän virvokkeita) ostamiseen ja niistä/niiden nauttimiseen.

Tämän jälkeen onkin Kruulsamerin viikoista jäljellä ne ehkä karuimmat. Kolme ensimmäistä olen Kesään sidottuna ja keskimmäisen olen aika pelottava kaapissakin asustava juttu. Tai niiden ohjaaja. En ole siitä ihan varma... Katsokaa toi Monsters Inc. joskus, se on aika selkeä. Hirviöviikon lopussa saatan käydä (ehkä tulevassa kotikaupungissani!?) Tampereella katsomassa miten Pingviineiltä (lue: delfiineiltä) sujuu koripallo ja miten se sujuu munainoiltakavereilta (mukana mm. Kura-Muumi).

Sitten onkin jäljellä enää viimeinen (ja pitkä) Kesäviikko joka saa päätkösensä Kesänpurussa (perusmuoto: purku, ei puraisu) ja sitä seuraavissa Kesänvikoissa bileissä. Sitten kesän järjestyksessään kolmas ja suurudeltaan toinen lorahdus Sa(n)karimme pankkitilille ja parin päivän odotuksen jälkeen Kruulsamerin huipentuma, Coming to America (ei siis se leffa, vaan siis se matka sinne. Siis ei siihen leffaan vaan siihen Amerikkaan).

Keskiviikko 15. elokuuta lähden ja saavun Appletoniin, Wisconsiniin eli ihan oikean äitini vt. kotipaikkakunnalle. Siellä ja sen ympäristössä viihdyn lihoten (niin varmaan) ja shopaten aina syyskuun ensimmäiseen jolloin alkaa odysseijani takaisin kotisuomeen ja tulevaan opiskelupaikkaani (*ristii sormet*) kestäen yli 19 tuntia. Mukaanlukien siis kuuden tunnin odotus Kööppenhaminan lentokentän Burger Kingissä. Luultavasti siinä vaiheessa tulee Amerikan pikaruoka ulos korvista ja muista rei'istä (Lue: vanha ystävämme Reikä, Pertti) ainakin footlongeina palasina, niin kuin aikoinaan Wienin lentokentällä 18 tunnin lentomatkan jälkeen Australiasta Austriaan. Sunnuntaina 2.9. saavun koti-Suomeen ja syksyyn eli...

No more Cruel Summer!

Mutta siihenhän on vielä aikaa...